Melkein yhtaikaa saapuivat he Erkintarhaan ison kiven luokse. Ja kun vähän aikaa levähtivät, päättivät tehdä vielä koematkan Ylipään Vilhemin suoviljelyksen laitaan asti ja sieltä takaisin.

Mutta mietteissään palasi Mikko pirttiinsä, söi, pani piippuunsa ja rupesi tuumimaan.

Hän oli päättänyt, että hän illalla, kun alkaa vähän hämärtää, käy koejuoksun tekemässä. Mitä siitä tarvitsi muiden tietää! Hänestä oli näyttänyt nuorten miesten vauhti siltä, että siinä hänkin riittäisi!

Kuumissa ajatuksissa hän vartoi iltahämyä. Ja kun alkoi hiukan hämärtää, pani hän paulakengät jalkaansa ja köytti nilkat nahkapaulalla lujaan kiinni, niin että kintut nauskuivat.

Sitten hän silmäsi kelloonsa, pannen mieleensä paljonko oli, jotta palatessa näkisi, viipyikö kauan aikaa, kun kävi mutkin rajassa, Ylipään Vilhemin suoviljelyksellä asti.

Heti porrasten edestä puhalsi hän täyteen raviin ja vilahti kuin varjo Apunlaakson ohi Virnemäen pihaan, jota ympäri lähti painamaan kuin karusellissa. Hän oli jo ensi kierroksen tehnyt, mutta kun hän toisella kierroksella oli juuri ehtinyt Virnemäen kuistin eteen, töksähti hän vastakkain Ojalaisen emännän kanssa, joka oli tulossa sisältä…

Emäntä alkoi siunailla ja sadatella, eikä Mikko viitsinyt enää jatkaa juoksuaan. Kova oli emännän saarna, ja kun Virnemäen väki kokoontui kuuntelemaan, mistä oli kysymys, vakuutti emäntä, että hän oli lukenut tuomion sekä isännälle että pojille, jos ottavat osaa kilpailuun…

»Kuvernööriin siitä vielä valitus pannaan, ja kummia vielä kuulevat herrat ja muut hulluttelijat», pauhasi hän. »Ja jos minä olisin tässä Virnemäessä emäntänä, niin jo minä näyttäisin, antaisinko juosta pihaani ympäri niinkuin rakkikoirain… Antaisi Jumala siksi päiväksi niin vetisen sateen, ettei ulkona siedettäisi… Ohoo sentään! Jumalattomuus kasvaa!»

Mikko lähti nolona miehenä kävelemään mokilleen, ja äsken raittiit ajatukset kävivät kovin alakuloisiksi.

Mutta hän kimposi pian entiselleen. Sillä kun hän saapui kotia, istui penkillä Hietalan Salkko; kun ovi ei ollut lukossa, oli tämä omin lupinsa tullut sisälle ja arvannut, ettei Mikko voinut olla kaukana.