Oli saapunut opettaja Jatkokin ja noussut kiven päälle. Ja mitä papereita lienee siinä selaillut.

Aika kului, ja Mikon jännitys kasvoi.

Kun hän hetken päästä silmäsi Erkintarhaan päin, näki hän, että sinne jo oli ilmestynyt juoksijoitakin. Hän tunsi Mäenpään pojan, joka oli juoksupuvussa, samoin kuin Rantalan Alkottikin. Sipillan kylän Sääreläispojalla ei ollut juoksupukua, vaan näytti olevan alushoususillaan ja nenäliina lakkina…

Varpumäen Frans Penjami oli niinikään saapumassa paikalle, ja hänkin oli alushoususillaan ja naisen paulakengät jalassa…

Mikko oli paraikaa köyttämässä paulakenkiä jalkaansa, kun kuului kärryjen päryä ja joku huusi:

»Jo herrat tulevat!»

Mikko silmäsi ulos ja näki herrain ajavan myllytietä pitkin Erkintarhaa kohti. Etuistuimella istuivat vallesmanni ja Romsi ja takaistuimella eläinlääkäri Ropsu. Ja kun likemmäksi tulivat, tunsi Mikko, että heidän perässään kävelevä mies oli Hietalan Salkko…

Hänelle tuli kiire, ja pian oli hän juoksukunnossa.

Herrain perässä tuli väkeä kuin soipaa sotaa. Oli vanhaa, oli nuorta.

Ja hauskaa näytti kaikilla olevan.