Jännitys kasvoi niin juoksijoissa kuin yhä karttuvassa yleisönkin parvessa.
Hra Jatko kirjoitti: »Matkaan lähdettäessä oli jännitys hirmuinen, ja kuolon hiljaisuus vallitsi väkijoukossa. Ei kuulunut hetkeen muuta kuin Repo-ojan yksinäinen pauhu…»
Vallesmannin oli määrä lukea kolmeen.
Lähtijät seisoivat vauhtivalmiina ja odottivat.
Jo vallesmanni viimein luki harvakseen:
»Yksi, kaksi ja kolme!»
Silloin pörähtivät kilpailijat kuin ammutut liikkeelle ja hyppelivät menemään kivikkoa poikki myllytielle. Sekaisin olivat kaikki, yhdessä rykelmässä melkein…
Hra Jatko kirjoitti: »Maa tömisi juoksijain lähtiessä, ja pieniä kiviä pirskoili pitkän matkaa, kun juoksijat kivikkoa pitkin parastaan panivat myllytielle päästäkseen…»
Sipillan kylän Sääreläispoika joutui ensiksi myllytielle ja melkein heti hänen perässään eräs Savukylän poika, Mäkiniemen Vihtori. Vimmattua vauhtia he lähtivät painamaan Talvitiehen päin silloin jo, kun jotkut kilpailijoista vielä hyppelivät kivikossa…
Mikko ja Salkko olivat viimeisiä, jotka myllytielle nousivat. Ja toiset huristivat silloin jo Talvitiehen päin, niin että maa tömisi ja pöly lensi…