»Onpa siinä nyt taas», sanoi hän ja silmäili pinkkaa.
Kun sitten hetken kuluttua avasi erään kirjeen, vilahti hänen silmäänsä Heinäranta… Uteliaana alkoi hän silmäillä asiakirjavihkoa ja huomasi, että siinä nyt oli se valituskirjelmä juoksukilpailusta…
Vieraat herrat tulivat uteliaiksi, ja kaikki kokoontuivat vallesmannin ympärille näkemään ja kuulemaan.
»Lue ääneen, että mekin kuulemme!» kehoitti Romsi. Ja vallesmanni luki, nauru silmissä ja suupielissä:
Herra kuvernööri, oste Oulu.
Herra kuvernööriltä pyyvän kysyä ja ilmoittaa tuosta Heinärannan kilpajuoksusta, että onko se luvallista kun on faanojakin ollut kolmessa paikassa Erkintarhassa, Ylipään Vilhemin suoviljelyksen vieressä ja Vanhan Jannen lähteen vieressä ja kysyn eikö faanaus ole kielletty ja herrat teit puolikuppisia illalla ja semmoinen elämä kuului koko päivän, että Rantavälimaan kuja kaikui, sillä minä olin kujalla, kun en malttanut mennä poiskaan. Kysyn onko luvallista, kun Sipillan kylän sääreläispoikakin sairasti jalkaansa monta päivää ja maallinenkin laki semmoisesta nuhtelee vaikka faanat olivat lakanoita. Kaikki muut pelkäsit eikä panneet nimeään, vaan minä en pelkää eikä käy meillä panttaamassa elämänsä päivänä ja meänkin poika on kuin hulluksi tullut juoksemaan, samoin kaikkien krannien.
Heinärannalla elokuun 23 p. 1912.
Eeva Karoliina Peltomäki aika talon emäntä ja leski nyt.
Kirjottanut pyynnöstä: Jonas Nällhuuti, kirjuri ja asianajaja.
Lähetepäätös.