»Eläpäs nyt, ukko, hätäile», puhui levollisesti se vanha mies. »Me emme ole pahantekijöitä, vaan me tarkastamme, mistä saisimme kauniita kiviä meijerin kivijalkaan…»
»Meijerin kivijalkaanko? Eihän ole tietoa vielä, mihin se rakennetaankaan…»
»Se ei kuulu meihin. Meidät on pyydetty tänne kiviä halkomaan, ja me aloitamme nyt työmme…»
Mikko suuttui silmittömästi.
»Pois minun pelloltani penkomasta! Hakekaa kiviä vaikka hiidestä, mutta siihen kiveen ette koske… Kuka teidät on tänne määrännyt?»
»Erkkilän Anaski ja Mäenpään Ulrikki… Ne ovat käskeneet, ja he ovat palkan luvanneet maksaa. Ja Ojalainen on luvannut ottaa kiviä tästä vaaran laidasta…»
»Voi, voi, jos Maaherran Heikki tietäisi!» sanoi Mikko ja ärähti taas:
»Ei sitä kiveä saa ottaa!»
»Mutta tiellähän tämä on… keskellä ojaa…»
»Antaa olla vaan… Se ei kuulu teihin… Se on rajakivi, ja minulla on oikeus kieltää…»
Mikko ärhenteli ja kirosi. Miehet tuumailivat hetken keskenään ja lähtivät vasaroineen vaaralle päin.