Silloin nousi Maaherran Heikki ylös ja sanoi vihapäissään:
»Tästä ei tule sen parempaa. Me rakennamme meijerin mihin tahdomme ja rakentakoot muut myös, jos tahtovat…»
»Niin tehdään», sanoi siihen Erkkilä.
Ja niin oli kokous loppunut.
Kun ensimmäiset pirtistä tulijat pääsivät pihalle, näkivät he konsulentin ajavan kujasta ulos, luvannut heti kokouksen loputtua tulla ilmoittamaan, miten on käynyt. Onko konsulentti maininnut kirjeestä? Ottiko puheeksi sitä, että karjakko oli noitunut sairaaksi Varpumäen Mantan lehmän? Mainitsiko Erkkilän aisatiuku-asiasta?
Niistä oli Mikkoa pyydetty kuuntelemaan tarkoin, mainitseeko niistä asioista.
Mikko hiihteli reippaasti, ja hyvä oli hänellä mieli siitä, ettei meijeriä ainakaan vielä ollut päätetty rakentaa Varesmäen Josefiinan lammashakaan. Ja mikäli Mikko oli ymmärtänyt, niin sitä mieltä oli ollut konsulenttikin, että Pikku-Herralan palsta on sopivin. Ja siitä johtui selvästi, että kirjeen oli konsulentti saanut ja asiaa kotonaan punninnut. Kaikesta näkyi, että Pikku-Herralan palstaa puolsi ja Josefiinan lammashakaa moitti…
Hän hiihti ensiksi Varpumäkeen. Manta sattui tulemaan navetasta, ja kun näki Mikon hiihtävän siinä pellon päässä jo, niin seisahtui odottamaan.
Päästyään likemmäksi alkoi Mikko selittää, mitä kokoukseen kuului.
»Jo oli eri järjestys kuin ennen», selitti Mikko. »Eivät saaneet tupakoida, ja lakittomin päin piti istua, ja yksi kerrallaan sai puhua.»