Silloin suuttui konsulentti, löi »Maatalouskalenterinsa» pöytään, jotta paukahti, ja sanoi:
»Päättäkää ja tehkää kuinka tahdotte!»
Ja hän meni ulos eikä enää palannut.
Hänen poistuttuaan oli pirtissä ensin kuolon hiljaisuus. Sitten kuului joku rykäisevän, lakkeja alkoi ilmestyä päihin, ja ovenpuolessa jo tupakoitiinkin.
»Joo, joo», sanoi Erkkilä ja sytytti sikarin.
Ollin-Mikko oli odottanut, että konsulentti mainitsisi kirjeestä, mutta sanaakaan ei tuo ollut puhunut.
— Ei maininnut, mutta kyllä sen kuuli, että hän tietää lähteistä vettä puuttuvan, on saanut kirjeen, — päätti Mikko.
Ja koska hän näki, että muutkin hommasivat piippuunsa, otti hänkin tupakkavehkeet käsille.
Pitkän aikaa oltiin hiljaa.
Sitten nousi kirkonkylän Kauppila puhumaan. Puhui kauan ja sovintoon kehoitti. Ehdotti, että otettaisiin muista pitäjistä miehet riitaa ratkaisemaan. Mutta siihen eivät suostuneet kaikki, ja niin näytti asia taas jäävän kesken.