»Mutta minä en ole vielä kaikkea sanottavaani sanonut», sanoi Erkkilä.
»Ja sitäpaitsi tässä saan puhua minä niinkuin muutkin… Ei tässä auta,
vaikka mallikyläläiset olisivat kuinka tuttuja hyvänsä herrain kanssa.
Yksimielinen pitää päätöksen olla ennenkuin se kaikkia miellyttää.»
Konsulentti lensi tulipunaiseksi kasvoiltaan, ja näkyi, että hän suuttui silmittömästi.
Mutta Erkkilä naureskeli ja töksähti istumaan.
Nyt nousi Maaherran Heikki ja puhui laajasti sekä Varesmäen Josefiinan lammashaasta että Pikku-Herralan palstasta, verraten kumpaisenkin etuja ja hankaluuksia.
»No, se on selvää puhetta», sanoi konsulentti.
»Onpa tietenkin selvää, vaan mitäs vastapuoli sanoo!» pisti Erkkilä siihen.
Konsulentti ei ollut Erkkilää kuulevinaankaan, vaan ehdotti, että äänestettäisiin.
»Se ei sovi», sanoi Erkkilä penkiltään.
»Ja minkätähden ei?» tikasi konsulentti.
»Sen vuoksi, että se puoli, joka äänestyksessä joutuu tappiolle, ei tietenkään hyväksy meijeripaikaksi sitä palstaa, jonka toinen puoli äänestyksellä voittaa. Ja silloinhan ei päätös ole yksimielinen.»