Kookas kapsäkki on Ulrikilla reen sevillä. Siihen on hän Vintturin Santerilta ostanut useamman pullon konjakkia matkaevääksi ja kotia tuliaisiksi.
Aamuvarhaisella käyvät he Tikanniemessä kahvit ryyppäämässä. On Ulrikilla vähän muutakin asiaa. Ja kun on Tikanniemen isännälle vanhan tavan mukaan makeat puolikuppiset tarjonnut, kysyy hän kahden kesken, onko tullimiehiä näkynyt…
Eivät ole Tikanniemessä käyneet, kertoo isäntä. Mutta hän on kuullut muilta kulkijoilta, että niitä on ajanut kahakäteen.
»Kuului olleen kaksi Haaparannan tullimiestäkin joukossa», tietää isäntä.
Ulrikki vähän säpsähtää. Jokohan riettaat lopultakin pääsivät Helmerin jäljille? Sen vuoksi niitä ei enää näkynytkään markkinapaikalla, kun ne täällä ajelevat ristiin rastiin.
Kautta rantain tiedustelee Ulrikki isännältä vielä, onko Helmeristä mitään kuulunut.
»En ole nähnyt enkä kuullutkaan. Mutta kertoi tässä muuan iiläinen markkinoille menijä, että häntä vastaan oli tullut uljas ori kiivasta vauhtia, ja kappireessä oli istunut nuoren näköinen mies… Jos lienee se ollut Helmeri?»
Ulrikki arvasi, että Helmeri on ollut, mutta sanoi kuitenkin isännälle: »Ei ole semmoinen ajaja ollut Helmeri.» Levottomaksi tuntee Ulrikki käyvänsä. Jos ne riivatut hoksaavat mennä Herttualle, niin sieltä ne ottavat Alarikin väkistenkin!
Ei jouda Ulrikki nyt, niinkuin usein ennen markkinoilta palatessaan, viivyttelemään Tikanniemessä. Juotuaan puolikuppiset pohjaan lähtee hän Jakobssonin kanssa jatkamaan matkaa Herttualle.
* * * * *