Kaikki muut, paitsi Jakobsson, rientävät ikkunaan katsomaan… »Tullihurttia ja perkeleitä!» kiljaisee Helmeri, ja Ulrikin nenänpääkin valkenee. »Nyt tuli saatana!»
Siinä ovat nousemassa kaksi Haaparannan tullimiestä toisesta ja Nyman ja Stark toisesta reestä…
He ovat toimekkaan ja vihaisen näköisiä ja aseilla varustettuja kuin sotilaat. Haaparannan tullimiehet rientävät suoraan talon talliin, ja sinne seuraavat Nyman ja Stark.
Ovi rojahtaa samassa auki, ja nuolena kapaisee Helmeri navetan porstuaan…
Ulrikki kiroilee ja rientää porstuaan ja pihalle ikäänkuin Helmerille avuksi… Ei muuta ymmärrä ja avopäin pyörii toimetonna kuistin edessä…
Mutta nopeana kuin ajatus toimii Helmeri. Kun Ulrikki silmää navettaan päin, näkee hän Helmerin taluttavan Alirikkia ulos navetan porstuasta… Yhtäkkiä hyppää hän Alarikin selkään, hihkaisee ja läimäyttää Alirikkia ohjasperillä kahta puolta, molemmille lautasille… Ja nuolena laukkaa Alarikki samasta kujasta ulos, josta tullimiehet vasta ovat tulleet…
Tullimiehet juoksevat juuri silloin tallista ja ehtivät tuntea Alarikin ja Helmerin… »Håll! Håll!» huutavat.
Haaparannan tullimiehet ampuvat pakenevan perään, mutta Helmeri laukkauttaa jo tienmutkassa ja kääntää menemään rajalle päin. Alarikki laukkaa kuin tulisessa hiidessä, harja hulmuten korkealla ja häntä viipottaen sulkana perässä… ja yhä Helmeri lyö ja huutaa…
Syntyy hirveä hälinä ja kiire. Herttuan isäntä ja Jakobssonkin ovat rientäneet pihalle, mutta eivät ehdi nähdä muuta kuin Helmerin menon…
Tullimiehet kiroavat ja huutavat ja lähtevät tulisella vauhdilla Helmeriä takaa ajamaan. Eivät jouda Ulrikillekaan mitään vastaamaan, kun Ulrikki huutaa, että »kyllä meni, ette saavuta»…