Kun Ulrikki hetken päästä meni pihalle, oli sinne ilmestynyt outoja miehiä, jotka kyselivät milloin mitäkin. Joku heistä tahtoi nähdä uusia hevosia, mutta Ulrikki alkoi heitä epäillä ja sanoi jyrkkään, etteivät hevoset olleet myytävinä ja kirosi siihen lisäksi:
»Kaikenlaiset räkänokat ne sitten hevosia ostaisivat!»
Silloin miehet poistuivat, ja talon isäntä kertoi, että samat miehet olivat kahtena edellisenä iltana käyneet pihalla ja yrittäneet talliinkin, mutta eivät olleet mitään kyselleet.
»Minä arvaan, millä ja kenen asialla ne miehet kulkevat; mutta hukkaan luulen heidän hommansa menevän», sanoi Ulrikki.'
»Minä jo eilen illalla kysyin niiltä, mitä täältä hakivat, mutta eivät vastanneet mitään», selitti Johanssonni.
Ulrikki hymähti:
»Kyllähän se ymmärretään, mitä varten nuo ovat liikkeellä… Ruotsin puolen tullimiesten kätyreitä…»
»Niinköhän?»
»Epäilemättä. Minä hoksasin heti, vaikken ketään heistä tuntenutkaan», vakuutti Ulrikki, ja kääntyen Helmerin puoleen hän kuiskasi:
»Pidä huoli, että tallinovi on aina lukossa.»