Sen kuitenkin näkivät, että suuren kasan seteleitä latoi, mutta sittenkään ei Kuvenjuksen pullea lompakko näyttänyt vähääkään hoikkuvan.
Ja Ville kokosi tyytyväisenä setelit pöydältä, kiitteli ja pani ne omaan lompakkoonsa.
Ja sitten laskettiin pikarit täyteen, ja Ville kehoitti maistamaan. Muut kaikki kumosivat pikarinsa tyhjäksi, mutta Kuvenjus ainoastaan maistaen.
»Altihoopa!» kehoitti Ville.
»Nej i helvete», nauroi Kuvenjus, huuliaan muikistellen. Mutta Ulrikki, Helmeri ja Lomman pojat maistoivat vielä toiset ja kolmannet pikarit.
Semmoisen määrän oli Kuvenjus kaupanteossa pannut, että Villen piti lähteä Piiua taluttamaan Haaparannalle Liljepäkkiin, sillä tulliraha oli Piiusta maksettava ja tulliaseman kautta mentävä.
Kun oli vielä hetkinen juteltu ja miehissä Kuvenjukselle kehuttu Piiua, ilmoitti Kuvenjus, että nyt lähdetään.
Ville otti Piiua marhaminnasta kiinni ja läksi taluttamaan. Perässä kävelivät Kuvenjus, Ulrikki ja Lomman pojat, mutta Helmeri jäi kortteeritaloon hevosia hoitamaan.
Suomen puolella olevan tullituvan luokse saattoivat Ulrikki ja Nestori
Kuvenjusta. Mutta siihen pysähtyivät, ja siinä sanottiin hyvästit.
»Ylikainuun markkinoilla tavataan!» sanoi Kuvenjus.