»Sielläpä tietenkin», vakuutti Ulrikki.
»No vaikka puukkoja sataisi», arveli Nestorikin.
Ja kättä pudistaen erosivat, kiitellen ja Nestori Kuvenjukselle lakkia nostaen.
Ville kulki edellä, vilkkaasti kävelevää Piiua marhaminnasta taluttaen,
Ruotsin puolen tulliasemaa kohti, ja perässä kävellä vaaksoi Luulajan
Kuvenjus naurusuin ja vimmatusti keppiään heilutellen…
Hän luuli tehneensä hyvätkin kaupat ja oli mielissään.
Ulrikki ja Nestori seisoivat ja katsoivat menevien perään niin kauan että nämä katosivat ruotsinpuoliselle rannalle. Palasivat sitten kaupunkiin ja menivät suoraan hotelliin olutta juomaan.
III
Vasta illalla joutuivat hevosmiehet lähtemään Torniosta.
Pitkin päivää oli maisteltu, oli tavattu tuttavia hevosmiehiä, ja hevosista ja tulevista Ylikainuun markkinoista oli puheltu. Vihdoin illalla pääsivät taipaleelle, kotipitäjätä kohti.
Ulrikki ajoi nytkin eillimmäisenä, valjaissa nyt kiiltävä Musta, jonka läikkyvää karvaa koristivat Alarikin hopealta hohtavat mäkivyöt, sitolkki ja tupsulliset suitset. Alarikin entiset helutkin jälleen helisivät, mutta huonompi oli Mustan vauhti kuin Alarikin.