Niin laukkauttivat pitkin kaljama-munakkaa ja singahtelivat pienet reet perässä. Mutta jo ehti Nestorin tamma Ulrikin Mustan rinnalle ja pääsi ohi juuri siinä, missä tie joelta nousee korkealle rantatörmälle ja valtatiehen.
Kun maantielle tulivat, niin hevoset asettuivat laukkaamasta, mutta eillimmäiseksi oli nyt päässyt Nestori hevosineen.
»Yritetään vielä!» huusi Ulrikki Nestorille. »Minä tälle silkki-Mustalle neuvon vähä parempia tapoja…»
»Eikö se aiokaan lähteä ylimaahan?» huusi Nestori vastaan.
Ulrikki ei oikein kuullut, mitä Nestori huusi, mutta vuorostaan hän huusi Nestorille:
»Onpa kenraali laukkaamaan se sinun tammasi…»
»On tämä, vaikka en vielä kertaakaan lyönyt..»
Takaapäinkin, Villen ja Helmerin reistä, kuului huutoja, mutta toiset eivät kuulleet, mitä huudeltiin.
Maantie oli vielä vähäluminen, paikoitellen kaljamalla ja keskeltä harjalla kuin sian selkä.
Molemmin puolin tietä olivat ojanreunat kuluneet kiiltävän liukkaiksi kaduiksi, niin että keskitiellä piti reen pysymän, jottei ojan pohjaan pääsisi siipeämään…