Vanha Matti, jonka mielestä rengit ylen kauan kenkivät, veti housut jalkaansa, pisti kengät lopalta ja riensi porstuvan ovea markkinamiehille avaamaan…
* * * * *
Ja kun kahvi oli valmis ja miehet pitkän pöydän luo istuutuivat sitä juomaan, aukaistiin isonlainen nassakka Oulun viinaa ja ukko-Mattia pyydettiin ensiksi maistamaan…
Kun oli maistettu, alkoi Ulrikki luetella, keitä kaikkia vanhan Matin ystäviä oli markkinamatkallaan tavannut. Paljon niitä oli Keski- ja Etelä-Suomen miehiäkin, jotka »Tornion Matin» tunsivat olleilta markkina-ajoilta ja nyt Heikkilän Ulrikin matkassa lämpimät terveiset Matille lähettivät, aina Matin rentoa markkinaelämää muistavina ystävinä…
Kun oli pari hyvää puolikuppista maistettu ja Ulrikki ja Lomman pojat kertoneet Tampereen kuulumisia, alkoi Mattikin muistella entisiä Hämeen-matkojaan. Ihmeellisiä ja seikkailurikkaita ne matkat olivat olleet, ja monta naurettavaa kepposta olivat torniolaiset Hämeen ukkosille tehneet.
»Kerrankin Hämeeseen mennessä, lähellä Hämeen rajaa, kun eräässä talossa levähdimme, pidimme pirusti hauskaa. Isäntä oli päissään kuin käki, ja me trahteerasimme yhä. Kun sitten nukkui, niin kannettiin ukko rekeen peittojen alle ja ajettiin toiseen pitäjääseen, johon jätettiin selkenemään…»
Sille Matin kertomukselle nauroivat Lomman pojat ja Helmeri katketakseen, ja Ulrikki huusi:
»Jo on paremman kuin ryypyn väärti tuo Matti!»
Ja tehtiin puolikuppiset. Mutta nyt kääntyi keskustelu siihen, että Ylikainuun markkinat olivat lähellä ja että vaikeaa taisi nyt olla markkinoille meno, kun tullimiehet olivat niin valppaiksi ruvenneet.
Vanha Matti muisteli siinä erään tapauksen miehuutensa päiviltä ja kertoi suu naurussa: