Ja uljaasti, lakki kallellaan ja naama punaisena laskee Ulrikki tulemaan pihaan ja ajaa tallirakennuksen luo, ja hänen jälessään Helmeri ja Lomman pojat…
Syntyy vilkas liike ja moniääninen porina. Viinasta käheällä äänellä pakisee Ulrikki ja selittää. Tiu'ut helisevät, hevoset hirnahtelevat, ja varsat tallissa alkavat hypellä. Tynkä-Mikko nilkuttaa edestakaisin, kiitellen, kehuen ja ihmetellen. Naapuritalon miehet ryhtyvät avuksi riisumaan hevosia, markkinamiehet kehuvat jokaista, ja kova on poru ja homma…
Kovalla äänellä määrää Ulrikki, että jokaisen hevosen on annettava piehtaroida ennenkuin talliin viedään.
»Mutta onpa siinä kerran uljas silkki-Musta», kehuu joku naapuri-isäntä.
»On siinä kokoa ja näköä ja tapoja», vastaa Ulrikki.
Kylällä on nähty markkinamiesten tulo, ja miehiä ja poikia rientää Heikkilään uusia markkinahevosia katsomaan. Kauniita ja lihavia ovat! Ja komeat ovat valjaat, luokit ja tiu'ut. Ihmetellään ja kiitellään. Hevosten kylkiä tunnustellaan, suuhunkin joku katsoo, repien hevosen huulet irville. Joku taas nostaa häntääkin ja silmää, onko umpireisinen, mikä on lujan hevosen merkki… Hyviä ovat! Virheettömiä ovat! Kauniita ovat! Ei niitä ole ummessa silmin ostettu!
»Eihän sieltä, Tampereelta asti, roskatavaraa viitsi kuljettaa», rähisee Ulrikki.
Ulrikki kävelee tallin ovelle, silmää sisälle ja sanoo, jotta kaikki kuulevat:
»Onpa Mikolla täällä talli reilassa kuin parhain sali!»
Mikko nilkuttaa Ulrikin viereen… Haiskahtaa… haiskahtaa Ulrikki Oulun viinalta niin, että Mikon sieraimia kutkuttaa ja imelä vesi laskee suuhun…