Hyvillään näyttää Ulrikki-isäntä olevan ja tyytyväinen Mikon hommaan. Jo ojentaa, kun menevät talliin, salaa Mikolle koko taskumattinsa ja kuiskaa:
»Maistahan, Mikko, tuosta tuliaisryypyt… Ja toimita sitten kaikille hevosille appeet… Lomman poikainkin hevosille myös…»
Toisia hevosia vielä pelehtii pihalla, toisia jo talutellaan talliin ja jokainen pannaan siihen, johon Ulrikki määrää…
Miehiä kulkee kahakäteen tallista ulos ja sisälle. Kysellään hintoja ja hevosten tapoja.
Rinnakkain pilttuisiin pannaan Lomman poikain hevoset, sillä toistaiseksi jäävät nekin nyt tänne Heikkilän talliin. Toistaiseksi eli siihen asti, kun sattuu tulemaan sopiva hetki, jolloin ne saisi tullia maksamatta viedä Ruotsin puolelle.
Vihdoin ovat kaikki hevoset tallissa, ja Mikko ja renkipoika alkavat niitä sukia ja apehtia.
Sitten vasta hevosmiehet markkinatuliaisineen käyvät sisälle, missä emäntä vankkaa lihakeittoa heille valmistaa.
IV
Oli jo viikko kulunut siitä, kun hevosmiehet Tampereelta palasivat. Lomman poikain hevoset olivat vielä Heikkilän tallissa, sillä ei ollut sattunut sopivaa tilaisuutta, jolloin ne olisi uskaltanut viedä Ruotsin puolelle.
Kummia uutisia nyt alkoikin Ruotsin puolelta kuulua. Ahtaalle otettiin siellä nyt hevosmiehet, ja rajavartijoita oli Ylikainuun markkinain ajaksi lisätty. Ei näyttänyt olevan enää mahdollisuutta saada tullia maksamatta hevosta rajan yli. Piti olla selvät paperit, kun Ruotsin puolelle ajoi. Nyt tehtiin takavarikko, jos määrätyn viivan yli ajoi, vaikkei kaupannutkaan hevosta. Ja jos halusi viivan toisella puolella käydä, niin piti jättää tullimaksu tullimiesten haltuun siksi aikaa, kunnes samalla hevosella palasi Suomen puolelle.