»Joko Ulrikki ja Lomman pojat tulevat?» kysyi hän sitten.
»Pian kai tulevat, ja hyvä olisi, että joutuisivat, sillä pian siellä Rannankylässä selviää, minkä kirjeen Nyymanni on saanut… eivätkä kauan viivy ennenkuin takaisin laukkauttavat, jos jotakin epäilevät», sanoi Helmeri.
»Mitä perkulia niiden tarvitsi sinusta jälkeen jäädä», ärähti Viiklunti. »Olisivat tulleet yksin matkoin! Mutta se on se Ulrikki semmoinen jänishousu, kun oikein hoppu tulee… Minä kun aikoinani luntreijasin tupakkikuleja, niin se oli ruttoa hommaa…»
Viikluntin kertoessa entisistä rohkeista tullikavalluksistaan kysyi
Herttuan isäntä, Samuli, Helmeriltä:
»Hetikö lähtivät, kun kirjeen saivat?»
»Eivät päälle tunnin viipyneet ennenkuin jo ajoivat Rannankylään päin, jotta vaaroissa vastasi», selitti Helmeri.
»Mutta jo siellä Rannankylässä tullihurtat ja Silverperi pahan nimen mainitsevat, kun käy selville, ettei Silverperi olekaan kirjettä lähettänyt…»
Helmeri naurahti.
»No, sen saapi arvata, ja selvää on sekin, etteivät siellä vanhene Nyymanni eikä Tarkkikaan… Luulen, että pian palaavat ja vauhdissa palaavatkin», sanoi hän.
»Kun nyt vain Heikkilän Ulrikki ja Lomman pojat joutuisivat tieltä pois!» toivoi isäntä.