Joku naisen ääni vastasi, että viskaali tulee juuri heti.
Ulrikki seisoi torvi korvalla, kulmat kurtussa ja oikea käsi siipipankana kupeella.
»Vai niin», huusi hän, kun torvesta kuului Silfverbergin ääni.
»Minkälaista hoitoa ja järjestystä tämä on, kun ei yhtään tullimiestä
ole rajalla näin markkinain aikanakaan… Saisi tuoda vaikka kaikki
Suomen ja Ryssänmaan hevoset tullitta Ruotsiin…»
»Hva' i helvete…», kuului Silfverbergin ääni.
Ulrikkia nauratti.
»Ei yhtään tullimiestä ole täällä Rantakäyrässä…»
Ja sitten hän selitti räheällä viinaäänellään, että hän oli menossa Ylikainuun markkinoille ja hänellä oli Suomesta tuotu hevonen, lihava ja komea tamma, jonka aikoi tullauttaa… Mutta ei yhtään tullimiestä ole saatavissa…
Silfverberg kuului kiroavan ensin ruotsiksi, sitten suomeksi. Ei kuitenkaan ruvennut Ulrikilta sen enempää tiedustelemaan, vaan ilmoitti heti tulevansa hevosen tullaamaan. Sen Ulrikki kuuli, että hirveän kiukkuinen Silfverberg oli…
Ja Ulrikki vastasi puolestaan, että hänellä oli kiire, ettei hän jouda turhaa rajalla viipymään. Lopuksi vielä mainitsi, että onpa tämä hyvää järjestystä, kun ei ainoatakaan rajavartijaa ole rajalla…
Silfverberg kirosi taas ruotsiksi ja soitti kiinni.