Vaan jos ne sittenkin! Hyvänen aika! Hänen hevosiansa oli nyt viisi Viikluntin hallussa, hyviä, lihavia ja verrattomia markkinahevosia! Jos tekisivät silti takavarikon, vaikka Viiklunti äyhkääkin, että ne ovat hänen!
Mutta eivät pysty! Niin oli Viiklunti, joka muun oppinsa ohessa tunsi tulliasetuksen kaikki pykälät kuin molemmat kämmenensä, vannonut ja vakuuttanut!
Siihen puheeseen Ulrikki lopulta kuitenkin luotti. Ei ollut mitään syytä vielä olla levottomana!
Ja hän alkoi ajatuksissaan laskea, kuinka suuret voitot hän nyt näillä markkinoilla saisi, jos nyt kaikki hevosensa saisi myydyiksi niihin hintoihin, jotka oli niille määrännyt. Ensin ne viisi, jotka Viikluntin hallussa olivat, — sitten ne kaksi pulskaa ruunaa, joiden kanssa Helmeri nyt paraikaa oli Herttualla, — sitten tämä tamma, jonka sai polkuhinnasta Miukin Matilta…
Ja kun hän oli kaikki yhteen laskenut, teki voittopuoli niin paljon, että sillä täyttäisi kaikki viimetalvelliset tappiot ja lisäksi vielä korvaisi tämän talven markkinakulut ja päällisiksi jäisi tämä uljas tamma kuin lahjaksi, itselle kotihevoseksi, jos ei tahtoisi tätä ollenkaan myydä…
Mutta sitten hän yhtäkkiä muisti, että Torikan Hermanni oli päissään maininnut Viikluntia, kun purkuhommassa Heikkilässä kävi. Hänelle tuli epäilyksiä mieleen. Mistä oli Hermanni Viikluntin ja hänen hommansa saanut tietää? Vai puhuiko umpimähkään, omia arvelujaan?
Siihen kysymykseen ei Ulrikki saanut vastausta, vaikka hän päänsä halki olisi miettinyt.
Mutta taival oli hänen aprikoidessaan lyhenemistään lyhentynyt. Hän tiesi saapuneensa mäelle, josta tie myötäleenä laskeusi alas laaksoon, missä Herttuan talo oli. Siinä Ulrikki kiinnitti vähän ohjia ja massautti suullaan. Vireä tamma läksi nopeaa juoksua porhaltamaan mäkeä alas. Tiu'ut helisivät, kulkunen kilisi kuin tuskassa, valjaat välkkyivät, tamman pulleat kyljet päilyivät…
»Hih!»
Ulrikin tapasi yhtäkkiä lapsellinen ilo, ja ottaen ohjat lujalle kuin juoksijaa ajaen, mahtavana ja juhlallisena naamaltaan, hän lasketti menemään, jotta pakkanen korvissa vinkui…