»Saapi ne passit näyttää tässäkin, jos niitä onkaan! Taitavat olla samanlaiset passit kuin mennä talvenakin!»

Koska siinä sattui olemaan muitakin todistajia kuin Tikanniemen isäntä, veti Ulrikki passinsa taskusta…

Käyttäen sähkölamppua valona näkivät tullimiehet Ulrikin paperit.

Rannankylän tullimies Hohenthal, joka ymmärsi parhaiten ruotsalaista kirjoitusta, sitä silmäsi…ja heitti Ulrikille ja kirosi… Ulrikki remahti suureen nauruun ja virkkoi: »Ja kun erosimme Silverperin kanssa, niin käski kaikille viedä terveisiä, että tulla saakelin sukkelaan takaisin rajalle, muuten perii heidät piru… että omin lupinsa, lurjukset ja tolvanat, lähtevät ajaa kaahottamaan akkojen valheiden perässä…»

Tullimiesten kiukku, joka jo hukkaan menneen Kainuun-matkan takia oli kovin kuuma, nousi nyt ylimmilleen, varsinkin kun siinä ympärillä naurettiin ja näyttivät pitävän hauskaa heidän kustannuksellaan.

Uhkaillen Ulrikkia ja synkästi kiroten he istuutuivat rekeensä ja läksivät täyttä juoksua ajamaan rajalle päin.

Mutta kovin ihmeteltiin Tikanniemessä Ulrikin nokkeluutta ja naurettiin tullimiesten hommalle…

Ja Ulrikki toi pullon reestään ja Tikanniemen isännälle, vanhalle tuttavalle, makeat puolikuppiset tarjosi, niinkuin oli aina ennenkin markkinoille mennessään antanut…

VI

Ruotsin Ylikainuun markkinat ovat juhla-aikaa kaikille Suomen puolen hevosmiehille. Hauskaa ja rentoa on silloin elämä. Markkinoita kestää koko viikko, väliin toistakin, ja monenlaiset ovat hommat ja hääringit. Koko Ylikainuun kirkonkylä on markkinamiesten hallussa, mutta Suomen puolen hevosmiehet siellä parhaina pomoina reuhaavat.