Lähelle avonaista kuistia, rakennuksen seinään lyötyyn sinkilään, on Ulrikin uljas tamma marhaminnalla pantu kiinni. Siinä seisoo kuin odottaen, parhaisiin valjaisiin varustettuna, ja Helmeri toimittaa sille loimen peitoksi. Miehiä kulkee edestakaisin, nousee kuistille, laskeutuu alas. Joka-ainoalle pystyy uljas tamma silmään, moni käy tunnustelemassa kylkeä, katsoo suuhun ja nostaa häntää…
Kaikkia se näyttää miellyttävän, tämä roima tamma. Ruotsalaiset kiittelevät, tunnustelevat ja hyvilleen tulevat. Kysyvät Helmeriltäkin, paljonko maksaa, mutta Helmen mainitsee vain:
»Ulrik Heikkilä… finska sidan», ja viittaa suureen saliin.
Siitä ymmärtävät, että se on Heikkilän Ulrikin hevonen, Ulrikin, jonka koko maailman hevosmiehet tuntevat.
Ja lähtevät Ulrikin puheille kauppoja hieromaan. Mutta ei myy vielä Ulrikki tätä tammaa, sen tietää Helmeri hyvin. Sanoo niin korkean hinnan, ettei kukaan osta, ja Ulrikilla on omat syynsä siihen, ettei vielä myy. Helmeri seisoo siinä tamman luona ja katselee hevosmiesten elämää ympärillään. Toisia lähtee pihasta, ostaja ja myyjä rinnakkain reessä istuen ja alas järven jäälle ajaen, toisia palaa koeajosta, ostaja ohjissa naurusuin ja hevonen höyryten kuin kuuma kiuas.
Siinä on tuttuja miehiä joukossa, Suomen puolen hevosmiehiä. Mutta markkinahumu on korkeimmillaan, ei jouda toinen toistaan puhuttelemaan, myyjät nimittäin keskenään.
Jo juosta vilistää Lomman Nestorin harmaja tamma pihaan, niin että utukka reen perässä punoo, ja reenperällä istuvat ostaja, hoikkakoipinen kainuulainen, ja myyjänä Viiklunti, huuliparta kuuroittuneena ja kylmetyksissä kuin joulukynttilä…
Nestoria ei itseään näy, mutta Helmeri arvaa, että jostakin nurkan takaa hän kurkistelee.
Siihen ajavat lähelle, missä Helmeri tammansa luona seisoo. Viiklunti puhuu ruotsia ja lyö Harmia lautaselle. Helmeri ymmärtää, että kyllä ostajakin, karppisääri kainuulainen, Harmi-tammasta pitää, mutta moittii hintaa liian korkeaksi…
Siinä tunnustelevat vielä Harmia kumpainenkin. Kainuulainen katsoo vielä kerran: nostaa jokaista jalkaa, hipaisee kylkeen ja sitten vielä katsoo suuhun, hampaista iän nähdäkseen.