Koko ajan kehuu Viiklunti siinä vieressä, sen ymmärtää Helmeri, kehuu ja kiroilee ja jo toimittaa lämpöisen loimen peitoksi Harmille, joka höyryää hikisenä…
Vihdoin, kun ostaja yhä seisoo miettiväisenä, viittaa Viiklunti Helmeriin, ikäänkuin että siinä on mies, joka tuntee tämän hevosen tavat ja voiman…
Kainuulainen on ummikko, eikä Helmeri ymmärrä, mitä se häneltä kysyy, mutta Viikluntin katseesta hän käsittää, että kehua pitää…
»Kuua tömmar… kuua tömmar», sanoo hän, viittoen Harmiin.
Se auttaa. Kainuulainen ilostuu ja näyttää innostuvan, lyö Viikluntia olkapäälle, ja he menevät sisälle kauppoja hieromaan…
Silloin ilmestyy Lomman Nestorikin siihen Harminsa viereen ja arvelee
Helmerille:
»Ajoivat hikiseksi, ryötät.»
Mutta sitten hän iskee silmää Helmerille. Helmeri ymmärtää heti, mistä on kysymys, ja he käyvät vähän syrjään, kuistin kalveeseen, ja ottavat Nestorin taskupullosta hyvät ryypyt.
»Siinä on nyt viimeisen kauppa tulossa», sanoo Nestori Harmiin viitaten. »Elä hiidessä?»
»Niin on. Tänä päivänä jo kolmas kauppa tulossa», selittää Nestori hyvillään. »Viiklunti myypi hevosia, jotta vinkuu, eivätkä tullihurtat voi hänelle mitään, vaikka jo monta kertaa ovat yrittäneet…»