»Ei tullut kysytyksi sen nimeä», myönsi Ulrikki vähän hämillään, sillä
Kuvenjus oli ankara herra.
»Jo te olette tolvanoita», ärähti Kuvenjus. »Oikeita lorveja, vaikka nimi pitäisi olla pääasia, kun hevosen ostaa…»
Haaparannan Liljebäck nauroi Kuvenjuksen innolle, mutta Kuvenjus kivahti:
»Visst fan ä' de' de'!»
Ja hän katsoi Liljebäckiin tuimasti.
Mutta Lomman Nestori, joka tiesi, mistä Miukin Matti oli
Tampereen-matkalla sen ostanut, sanoi:
»Se on Teiskosta, Tampereen puolesta kotoisin.»
»Teisko! Teisko!» ihastui Kuvenjus ja leppyi heti. »Sehän on mainio nimi! Teisko! Jävlar i mej! Olkoon Teisko! Se on hyvä nimi!»
»Hyvä nimi on», myönsivät toiset.
Kuvenjus ihastui siitä nimestä niin, että nauroi, tarttui punssilasiinsa ja vaati kaikkia kilistämään.