»Skål för Teisko!»
Kaikki tarttuivat lasiinsa, ja niin juotiin Teiskon malja.
Ja nyt päätettiin lähteä kilpaa ajamaan. Kumpikin omallaan. Vedonlyönnistä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä se puoli asiasta unohtui. Semmoinen määrä tehtiin, että kummankin piti käydä mutkin kylän päässä, ja ken ensiksi takaisin ehtisi, sen hevonen oli joutuisampi juoksemaan.
»Vaan jos sinä ajat laukkaa», epäili Kuvenjus Ulrikkiin katsoen ja pudistaen päätänsä. »Te olette semmoisia velikultia, ettei teidän kanssanne…», sanoi hän sitten, mutta se oli paremmin kehumista kuin moittimista.
»En minä aja laukkaa», lupasi Ulrikki naurusuin, mutta Kuvenjus tiesi, ettei semmoisiin lupauksiin ollut hevosmiesten kesken kilpa-ajossa luottamista.
Siihen älyttiin toki semmoinen keino, että Lomman pojat, Ville ja Nestori, menisivät välille vahtiin ja Helmeri kylän päähän, jossa asti kumpaisenkin oli määrä käydä ja siitä takaisin pyörtää.
Mutta sitten yhtäkkiä huomasi Kuvenjus, ettei Viiklunti ollutkaan joukossa.
»Viikluntin täytyy tulla todistajaksi», päätteli hän. »Viiklunti on jäävitön todistamaan.»
Ulrikki ja Lomman pojat esittelivät, eikö Haaparannan Liljebäck kelpaisi todistajaksi. Jäävitön hänkin oli.
Mutta Kuvenjus sanoi, ettei Liljebäck ollut kylliksi hevosmies, ymmärtääkseen tämmöisiä asioita.