Lanko-Pekan mökistä ensiksi alkoi savu vaaleana kohota, ja pian Pekka itsekin pyörähti pihasalle. Hän oli parhain eläjä koko Varpumäellä. Hänellä oli enimmin peltoa, oli oma niitty Takasuolla, kolme lehmää ja lampaita. Kerrottiin hänellä olevan puhdasta rahaakin säästöpankissa. Mutta lapseton pari olikin, ja sepäntyö oli kallista. Ei ollut kummakaan, että Lanko-Pekka reilusti eli. Itse peuhasi pajassa nakutellen kesät talvet, ja akkakin kehräämällä ja sukkaa kutomalla ansaitsi rahamarkan tuontuostakin.
Pekka oli pienoinen, punapartainen ja punaposkinen miehen tassukka, vilkaspuheinen ja toimessa aina. Hänpä nytkin ensimmäisenä Varpumäellä liikkeellä oli, ja kun aamukahvin oli juonut ja sunnuntaipukuun pukeutunut, läksi naapuriin juttelemaan. Kuulemaan Koski-Samulilta uutisia niittymatkalta, jolla tämä oli viikon ollut. Pekalla oli uudet vaatteet ja valkoinen paita, jonka hihat hauskasti vilkkuivat päiväpaisteessa, kun hän Samulin pirtille kävellä heippasi.
Samuli istui pöydän päässä juomassa aamukahviaan, istui pitkä musta tukka sikinsokin epäjärjestyksessä ja kalpeilla laihoilla kasvoilla vielä unen harsoa. Liisa laitteli vuoteita kokoon ja siisti muutenkin huonetta.
»Korea aamupa taitaa olla», arveli Samuli, kun Pekka oli penkille istahtanut ja alkanut tupakkavehkeitään hakea.
»No niin komea ilma ja lämmin, että hikeen lyöpi. Jo nyt joutuvat nekin pellot, jotka myöhään ovat kylvetyt», alkoi Pekka hymyssä suin ja punaposkisena puhua.
Siitä sitten keskustelu pääsi alkuun. Pekka, puhelias, tiedusteli, oliko Karjasaari hyvin työntänyt heinää tänä kesänä ja joko alkoi heinänteko olla lopulla muillakin.
Samuli selitteli, mutta kovin hän näytti uupuneelta ja vaivaantuneelta.
»Siinä saaressa se on tuokin mies terveytensä menettänyt», virkahti
Pekka kesken puheen ja katsoi Liisaan, myöntymistä odottaen.
»Siellä on mennyt», puhkesi Liisakin nyt puhumaan. »Siellä on ensin rinnanalustansa repinyt, kun raskaita heiniä korkeihin suoviin vinttaa… siellä on sitten liha kulunut ja vatsanvaivat ja kolotukset tulleet… eivätkö jääne sinne luutkin ennenkuin ymmärtää pois heittää.»
»Tosi», sanoi Pekka väliin.