»Sitähän minä jo olen aikaa sanonut», myönsi Pekka. »Saat siinä menettää vielä lopunkin terveyttäsi… ja hyvän tyhjän saat palkaksesi… Se se on työmiehen osa ollut ennenkin maailmassa», sanoi hän sitten Samulille.
»Törmälä on kristitty ja ymmärtäväinen mies… ei se työntekijäänsä unhota», sanoi Samuli. »Ja kyllä tässä torpankirjatkin tehdään ja vielä lehmäkin ostetaan, kun ehditään…»
»Ne ovat niitä sinun puheitasi, joilla ei ole alkua eikä loppua», sanoi
Liisa siihen ylenkatseellisesti.
Mutta Samuli oli nyt hyvällä tuulella. Hän haukotteli mielihyvästä, oikoi käsivarsiaan ja ruumistaan ja arveli, että nytpä tuntuu ihminen aivan terveeltä.
»Niin se on aina aamupäivästä, mutta ennenkuin on ilta käsissä, voi olla vuoteessa… on se ennenkin niin käynyt», pisti Liisa siihen.
Puhtaan paidan toi Liisa Samulille, mutta rikkinäiset olivat siinä hihojen suut, ja kauluksen liitoksessa oli suuri reikä. Arkihousut sai Samuli jalkaansa vetää, sillä parempia ei ollut. Mutta pusero oli aivan uusi, sinistä kalminkia, ja päähän pantiin musta hattu, jota sunnuntaisin oli tapana pitää.
Jutellen siitä miehet sitten lähtivät kylälle päin kävelemään, Samuli aamiaiselle Törmälään ja Lanko-Pekka muuten kylälle ajankuluksi juttuilemaan, aikoipa käydä työväentalollakin »Kansan Tahtoa» lukemassa.
»Ovatko nyt tämän kesän aikana saaneet mitään valmista ne sosialistit?» kysäisi Samuli.
»Aina vähin. Kumma ettet sinäkin jo ala uskoa ja huomata, että toisten hyväksi työtä teet. Parhaan miehuutesi menetät, ja kun tulet vanhaksi ja kykenemättömäksi, niin eivät enää huoli työhönsä, vaan antavat kuolla puutteeseen… Semmoista se on köyhän työmiehen kohtalo ollut maailman alusta ja pysyy semmoisena, elleivät itse ryhdy asemaansa parantamaan», alkoi seppä selitellä.
Samuli oli sitä samaa kuullut jo monena vuonna sekä sepältä että muilta. Oli paljon muutakin kuullut, kapitalistien sydämettömyydestä ja alhaisista työpalkoista. Kuulemiansa oli Törmälälle selittänyt. Törmälä oli vain hymähtänyt, sanonut, että oli siinä jotakin oikeaakin, mutta iankaikkisena totuutena oli sanonut pysyvän sen, ettei työttä kukaan elä.