Eikä Samuli nytkään sepän puheisiin erityisesti valtaankaan pannut, mutta ei myöntänytkään. Kehui Törmälää, että hyvä oli mies ja rehellisesti oli palkan aina maksanut.
»Vieläkö olisi pitänyt jättää maksamatta!» kivahteli seppä. »Sinun työlläsi on Törmäläkin vainionsa saanut kuntoon ja saapi nykyään puolta enemmän viljaa kuin ennen. Sinun kaivamasi ovat ojat Takasuollakin, josta Törmälä nyt niittää monen lehmän heinät… ja ennen ei saanut kuin vaivaisen häkin sararunsuja…»
Samuli käveli äänettömänä sepän perässä. Seppä pauhasi kaikkea sitä, jota oli kuullut agitaattorien puhuvan ja jota oli lehdistä lukenut.
Mutta kun saapuivat Törmälän tienhaaraan, virkkoi Samuli:
»Palkanhan minä olen saanut Takasuollakin tekemästäni työstä, eikä Törmäläkään ole rikas mies. Korkoihin menee kaikki, mitä talosta irti saapi.»
Siihen ei sepällä ollut mitään sanomista. Hän lähti kävellä viuhtomaan kirkolle päin, mutta Samuli kääntyi Törmälään aamiaiselle.
3.
Törmälän talo ei ollut mikään varakas talo.
Tämä nykyinen isäntä Joonas oli ollut velassa jo isännäksi tullessaan, ja kun oli molemmat poikansa kouluttanut, toisen papiksi, toisen lääkäriksi, niin kerrottiin velkojen lisääntyneen. Ja tiedettiin, etteivät olleet pojat vielä kyenneet isänsä velkoja lyhentämään, vaikka virassa olivat jo molemmat.
Talon vanha emäntä oli vuosi sitten kuollut, ja emännyyttä hoiti nyt ainoa tytär Serafiina, itsekäs ja sisukas vanhapiika. Hänestä kerrottiin, että hän vanhan emännän kuoleman jälkeen oli ottanut talon ohjat omiin käsiinsä ja teki kaikki oman mielensä mukaan ja vastoin vanhan isännän tahtoa. Työväki oli ensiksi saanut tuntea, että talossa olivat tavat muuttuneet. Ruoka oli muuttunut huonommaksi eikä sitä annettu enää määrätyllä tunnillakaan niinkuin emäntävainajan aikana.