— Jos olisi kävellä Kuusi-Antin, Rantalan torpparin, mökille, mietiskeli Samuli.
Ei ollut tullut käydyksi Antin pirtillä sitten menneen talven, eikä ollut Anttia tavannut koko kesänä.
Ja Samuli läksi vähän nopeammin astumaan. Ei näkynyt alapäässäkään kylää vielä ketään liikkeellä tiellä, mutta muutamissa taloissa oli kuitenkin joku piioista noussut ja seisoi kaivon kannella, vettä vintaten alushameisillaan ja avopäin.
Rantalan pihan läpi käveli Samuli Kuusi-Antin pirtille. Ei ollut Rantalassakaan muita vielä hereillä kuin kesämies, Pennen-Eino, joka päiväpaisteisella nurmella istuen hommaili kenkiä jalkaansa.
Vaihtoivat sanaparin Samuli ja Eino.
»Vasta neljättä käydessä aamulla palasimme Karjasaaresta», kertoi Eino haukotellen, päivänpolttamien kasvojen vetäytyessä kummalliseen irvistykseen.
»Vai meni niin myöhäiseen», sanoi Samuli.
»Paljon oli työtä, ja tässäkin talossa on enimmäkseen lapsiväkeä… vaan emme antaneet perään… kaikki pantiin suoviin…»
»Soo, soo… vai kaikki saitte», virkahti Samuli. »Tämänkyläläisillä taitaakin olla jo Karjasaari tehtynä?»
»Taisi Ylipään väeltä kesken jäädä.»