Mutta kahvin valmistuttua heräsi Aukustikin ja tuli pirttiin. Kuulumisiaan alkoi Samulille kertoa. Ei ollut tavannut Paavo-Eemeliä, mutta luuli, että Eemeli oli mennyt Ounasjoelle, jonne muitakin tämän kylän poikia oli lähtenyt.
Uudet vaatteet oli Aukusti ostanut, uudet patiinit, hatut ja silkkihuivit.
»Ja rahaa kuin roskaa vielä», sanoi Kaisa, kun Samuli ihmetteli
Aukustin pukeutuessa uusiin vaatteisiinsa.
»On se mies liikkeellä ollut», kiitteli Samuli. »Vaan siinä se on, että kun ei juo eikä pieksä korttia, niin rahaa karttuu.»
Samuli ei tukkipoikana ollessaan osannut säästää, ei juuri paljoa viinaan pannut, mutta korttia pelasi ja menetti muuten rahojaan turhuuteen.
»Ei sitä vielä ole viina vietellyt», kehui Antti.
Mutta kun Samuli ja Antti istuivat pöydän luo kahvia juomaan, kaivoi Aukusti laukustaan täysinäisen viinapullon, pöydälle miesten eteen sen kapautti ja sanoi:
»Tehkääpä siitä puolikuppeja kaupungin tuliaisia. Otin litran, että jos kipeä päivä sattuisi tulemaan…»
Antin silmät kiiluivat, niinkuin vanhan viinamiehen silmät kiiluvat, kun monesta aikaa näkee kirkkaan viinapullon. Tyytyväisenä ja ylpeänä katseli Kaisa, ja leveään hymyyn meni Samulinkin suu.
»Enpä ole pariin vuoteen nähnytkään viinaa», sanoi Samuli.