»Joo, vieraita täällä on käynyt», sanoi seppäkin.
Samuli istahti sepän viereen sivupenkille ja kysyi:
»Vai vieraita. Keitä on käynyt?»
Samuli ei osannut aavistaakaan, keitä olisi käynyt, uskoi paremmin, että oli joku hyvä asia tapahtunut.
»No Törmälän Serafiina, ja kansakouluntarkastaja kuului olleen se herra», kerkesi seppä ilmoittamaan ennenkuin Liisa.
»Aamulla sanottiinkin olleen Törmälässä sen tarkastajan», sanoi Samuli.
Liisa oli ehtinyt saada ilmaa keuhkoihinsa, ja nyt hän alkoi pauhaavan saarnaavalla äänellä selittää:
»Joo. Tännepäin kävelivät puolenpäivän aikana. Minä ajattelin, että mikä pari sieltä tulee. Väliin seisoskelivat tullessaankin, joelle ja tielle päin katselivat, ja se herra viittoi käsillään ja selitteli, ja viittoi Serafiinakin ja selitteli. Tulivat sitten ihan tuon perunamaan laitaan. Minäkin menin porstuan ovelle kuuntelemaan. Herra viittoi ja kehui, että tämä juuri, tässä tämän mökin paikka olisi erinomaisen sopiva kansakoulutontiksi. Tämä on korkealla, sanoi, mäntymetsän vieressä, ja näköala on komea, ja parhaiksi kaukana on paikka maantiestä ja taloista… Erinomainen paikka… Serafiina siihen, että kyllä Varpumäkeä ovat kaikki muutkin kiittäneet ja sanoneet, että tähän paikkaan sopisi kansakoulu… Menivät sitten tuonne männikköön päin, enkä enää kuullut mitä sitten puhuivat…»
»Siinä nyt kuulet…» huomautti seppä.
Samuli ei virkkanut mitään, laski päänsä molempain kämmeniensä varaan, kyynärpäät polviaan vasten asetti ja jäi siihen miettimään.