»Olkaa hörisemättä», sanoi siihen Samuli eikä enää vastannut heidän puheisiinsa mitään.
Mutta iltayöstä häntä kuitenkin valvotti ja mietitytti. Hänen ja isännän suhteet olivat ensimmäisestä päivästä alkaen olleet kuin parhaitten veljien. Ei ollut sattunut yhtään ainoata kertaa pienintäkään riitaa. Aina oli Törmälä ystävällisesti puhutellut, aina naurusuin työmaalle tullut, ja kun kahdenkesken jäivät, niin oli hyvillään kiittänyt hänen töitään, vaikka usein muiden töitä väheksyi ja moitiskeli. Pikavihaiset olivat molemmin, sekä hän että isäntä, mutta ei ollut kummankaan tarvinnut toiselleen suuttua…
Ja monesta Törmälän puheesta oli Samuli siihen uskoon tullut, että
Törmälä oli muistanut häntä — jos kuolemakin sattuisi tulemaan.
Ja siihen uskoon hän nytkin nukkui ja seuraavana aamuna meni hyvin varhain Törmälään ohran leikkuuta aloittamaan.
4.
Samuli oli aloittanut taas tavallisen syystyönsä Takasuolla.
Kun kaikki kesätyöt olivat loppuneet, riihetkin puidut ja juurikasvit kuoppiinsa kannetut, alkoivat maatyöt. Joka syksy oli Samuli Takasuolla ojia kaivanut — siitä asti kun Törmälään tuli. Takasuolla oli koko kylän uutisviljelys, mutta Törmälän palstaa oli nyt laajimmin viljelty, vaikka siinäkin vielä oli laveat alat koskematta.
Näinä viime vuosina oli Samulikin urakalla ojaa kaivanut, samoin kuin muutkin ojurit mikä minkin talon palstalla. Urakkatyössä ansaitsi Samuli hyvin, sillä samalla kun hän oli ahkera, oli hän tottunut ojuri ja saikin valmista paljon enemmän kuin nuoret miehet. — Mutta kahtena viime syksynä ei hän enää ollut jaksanut niin paljoa kuin ennen nuorempana. Oli sattunut muutamina päivinä, että sisuskivun takia oli täytynyt jättää työ siihen ja lähteä mökille, jossa sitten sai sairastella monta päivää. Ja kun viimein kykeni työhön, oli niin heikko ja voimaton, ettei tullut valmista paljon mitään.
Mutta nyt oli tänä syksynä pysynyt merkillisen terveenä. Heinänteon loputtua ei ollut suurempaa tuskaa koskaan tuntunut, vaikka väliin vatsanpohjaa vihloi ja kirveli, ja työssä oli ollut joka päivä. Häntä oli neuvottu ottamaan terveydensuolaa joka aterian aikana, ja siitä oli ehkä ollut apua. Nyt syksyllä oli ollut ruokakin parempaa, sillä tytär Sylvi, joka palveli pappilassa, oli palkkaansa vastaan ottanut pappilasta kaksi kookasta lampaankurentoa, jotka lahjoitti kotimökille.
Terveeltä hän nytkin tuntui, kun sumuisena syyspäivänä loi ojaa. Hän oli jo aamupimeällä lähtenyt kotimökiltä, ehtiäkseen saada valmiiksi ojan, jota koko viikon oli kaivanut. Isäntäkin oli aikonut tulla katsomaan. Ei ollut käynytkään kokonaiseen viikkoon Takasuolla, oli ollut muita töitä kotosalla.