»Vaan etkö kuule, ettei tähän rakenneta! Törmälä ei puhu joutavia koskaan!»
Samuli suuttui Liisalle, kun Liisa pyrki epäilemään Törmälän selviä sanoja.
Mutta hetken kuluttua toi Liisa epäilyksensä esille toisessa muodossa, virkkaen:
»Vaan on siinä nyt Törmälässä semmoinen nokinenä, Serafiina, että kuuluu jo tekevän ukolle mitä tahtoo…»
»Eipä teekkään», sanoi Samuli varmasti. »Eipä ole näkynyt minun ruuassani ruohoja eikä muita moskia, kun minä isännälle sanoin, etten saata semmoista syödä. Mutta muille näkyy syöttävän…»
»No, jos nyt sinua vähän palveleekin, vaan pirullinen ja saita on Serafiina kuitenkin. Kehen hän lienee tullutkin? Emäntä-vainaja oli hyväsydäminen ihminen, joka minullekin tuontuostakin ojensi milloin lihapalasen, milloin leivän, milloin mitäkin… Mutta en ole Serafiinalta suupalaa lahjaksi saanut…»
»Olkoon mikä hyvänsä — eikähän se häävi ole — vaan isännällä siinä kuitenkin ohjat ovat…»
»Niinpä arveli seppäkin, että torpankirjatkin olisi Törmälä tehnyt, vaan että Serafiina siinä välissä soutaa ja tahallaan viivyttelee…»
»Mistä seppä sen tietää?»
»Ihmiset puhuvat…»