Hän kykeni nyt olemaan liikkeellä, oli pannut vaatteet päälleen ja kengät jalkaansa. Oli kyennyt pirtin päässä pilkkomaan pikkupuita ja hommannut tulen lieteen — kumppaniksi — huvikseen, vaikkei ollut mitään keittämistä. Nyt hän, kun iloinen tuli paloi, oli vetäytynyt ikkunan pieleen nähdäkseen, mitä kylällä hommailtiin. Mutta muissa asioissa pyörivät hänen ajatuksensa… siinä, jossa jo monta viikkoa olivat pyörineet…
Öisin häntä oli valvottanut. Eivät sitä kivut yksistään tehneet, vaan myös huolet. Häneen oli jäänyt kumma usko, että Törmälä oli jotakin hänelle testamentannut … tämän pirtin omaksi ja maata ympäriltä… Niin oli hän ymmärtänyt Törmälän puheet. Sillä siihen suuntaan oli vainaja monasti viitannut pitkän yhdessäolon aikana, vaikkei koskaan ollut selvästi sanonut. Mutta hän oli aivan varma, ettei Törmälä turhia puhunut.
Liisaan oli tarttunut sama usko, ja seppäkin oli alkanut uskoa, kun
Samulilta kuuli mitä Törmälä oli puhunut…
— Sieltä pitäisi vainajan papereista löytyä joku plakaatti, jossa selitetään, että Varpumäen torppa maineen mökkeineen on Samuli Kosken… ettei siihen saa kansakoulua rakentaa eikä… niin, ettei tässä ole muuta isäntää kuin minä, — mietiskeli hän ja kylälle silmäili.
Sillä tänään oli nyt Törmälässä pesänkirjoitus vainajan jälkeen. Sinne saivat kaikki mennä asioitaan ilmoittamaan, sekä velkojat että velalliset.
Liisa oli myöskin lähtenyt kuuntelemaan, olisiko vainaja jättänyt
Samulia varten testamenttia. Uteliaisuudesta oli seppäkin mennyt,
vaikkei hän tosin ollut mitään talosta saamassa eikä sinne antamassa.
Samulin testamenttiasian vuoksi oli lähtenyt.
Päivä oli jo puolessa, mutta ei näkynyt Liisaa vielä takaisin tulevaksi. Samuli alkoi käydä levottomaksi, ja hänen ajatuksensa risteilivät kuin tulessa…
Itseään syytti, kun ei ollut tullut torpankirjoja tehdyksi. Muisti sepän ja Liisan puheita, ja niin paha tuli olla, ettei yhdessä kohden pysynyt… Muistui siinä mieleen taas Paavo-Eemelikin, joka oli mennyt kuin jään alle eikä mitään olostaan ilmoittanut…
— Ei tainnut miehen tapoja ottaa poika, koska ei takaisin kuulu eikä mitään tietoja lähetä.
Pirtin ikkunan alla tirskui talitiainen, väliin seinään lentäen. Siinä ilvettään piti.