Ja selvältä se tuntui Liisastakin.
Istuivat hetken ääneti, niin seppä virkkoi:
»Mahdollista on, että Törmälä-vainaja on tehnyt jonkun testamentin Samulin hyväksi, mutta yhtä mahdollista on, että vasta aikoi tehdä, koska ei suinkaan arvannut kuolemansa niin likellä olevan…»
»No mutta entäs Lyytin todistus!» vastusteli Liisa.
»Sekin riippuu siitä, miten oikeudessa muistaisi ja miten oli ymmärtänyt, — selvä ei asia ole läheskään», selitti seppä.
Mutta Samulin ja Liisan mielestä se oli aivan selvä.
»Eihän sitä, hyvät ihmiset, testamenttia ollut olemassakaan!» huomautti seppä.
»Olkoon olematta, vaan onpahan maininnut Lyytille, että testamentti», tenäsi Samuli seppää vastaan.
»Niin, on puhunut testamentista, vaan sanoiko, että on tehnyt vai että aikoi tehdä, sitä ei Lyyti sanonut ymmärtäneensä», tivasi taas seppä. »Ja jos ei nyt löydy testamenttia, niin…»
»Sen täytyy löytyä!» kivahti Samuli niin varmasti, että silmät säkenöivät. »Törmälä-vainaja ei valehdellut.»