Ja puoleen yöhön asti naapurit puhelivat siitä, mitä Törmälän pesänkirjoituksessa oli tapahtunut.
8.
Mutta testamentista ei kukaan tiennyt mitään.
Seppä kävi lakia tuntevien miesten puheilla ja kuljetti Lyyti-piikaa matkassa, todistustansa selvittämässä. Mutta lakimiehet, nimismies, molemmat papit ja Horslunti, joka oli ikänsä käräjiä käynyt, sanoivat, ettei Lyytin todistuksesta ollut mihinkään ja ettei semmoisesta asiasta kannattanut ruveta käräjöimään.
Seppä oli kuitenkin luvannut tehdä parhaansa turvattomien naapuriensa hyväksi ja mietti yksin asiaa. Hän oli tullut siihen käsitykseen, että Horslunti ehkä ottaisi asian ajaakseen, mutta olisi pitänyt olla puhdasta rahaa heti asiamiehelle antaa. Mutta mistäs Samuli-parka rahat otti?
Seppä ei kuitenkaan vielä jättänyt asiaa.
Paha on köyhän käräjöidä, mutta mietitään vielä», lohdutteli hän
Samulia ja Liisaa.
Seppäänkin oli juurtunut semmoinen usko, että Törmälä oli jonkun lahjoituksen tehnyt. Antanut torpanmaan ja ehkä muutakin. Pirtin ainakin — sekään ei ollut Samulin — ja kukaties lehmänkin.
Samulin elämä kävi kuitenkin päivä päivältä huonommaksi, kun itse ei kyennyt mitään ansaitsemaan ja viisi suuta oli ruokaa tahtomassa. Liisa kulki talo talolta vaatteita pesemässä niinkuin oli elinaikansa kulkenut, paleltuen niitä viruttaessaan jääkylmässä avannossa keskellä jokea. Ei ollut enää terve Liisakaan, jalat usein ajettuivat ja käsiä särki.
Törmälän Serafiina oli kuullut Samulin hädästä ja lähetti milloin mitäkin syötävää. Ei Serafiina sentään niin sydämetön ollutkaan kuin Samuli oli uskonut.