Mutta eräänä iltana, kun seppä jo oli laskeutunut makuulle ja piippua poltellen odotteli eukkoaan viereensä, sanoi eukko, Juliaana:
»Sikseen taisi jäädä se testamenttiasia?»
Seppä poltteli piippuaan, ja vasta kun Juliaana oli viereen tullut hän vastasi:
»Kyllä minä parhaani olen koettanut, mutta ei taida siitä asiasta koskaan selvää tulla.»
»Sen testamentin vuoksi, ja kun nyt mökkikin viedään, se Samulikin sentään noin huonoksi on mennyt … murehtii niin… Eihän hänessä enää ole kuin haamu», puheli Juliaana.
»Niin, nälkäänkin siihen kuolevat tänä talvena», lisäsi seppä.
»Niin kai käypi… vaan auttakoon köyhäinhoito.»
Olivat hetken hiljaa, niin Juliaana kysyi:
»Uskotko sinä Törmälän tehneen mitään testamenttia Samulille?»
Hetken päästä seppä vastasi: