»Minä olen paljon sitä asiaa miettinyt. En usko Samulin puhuvan turhia, ja jos Törmälä on niin sanonut kuin Samuli muistaa, niin minä uskon, että ainakin on vainajan tarkoitus ollut Samulille edes tuo torppapahainen antaa. Liekö sitten ehtinyt tehdä minkäänlaista kirjaa, kun niin äkkiä sairastui ja kuoli? Samuli ja Liisa kyllä vieläkin uskovat, että testamentti on olemassa…»
»Niin minäkin uskon», sanoi Juliaana varmalla äänellä.
Seppä vilkastui. Juliaana ei ollut testamentista ennen huolta pitänyt.
»Niin minä vain uskon», vakuutti Juliaana, kun seppä katsoi häneen kysyvästi.
»Mutta eipä sitä ole missään näkynyt, vaikka muut plakaatit ovat löytyneet», tenäsi seppä.
»Hm», pani Juliaana. »Onhan se voitu kätkeä täi hävittää…»
Seppä tuijotti vaimoonsa aivan kuin ei olisi ymmärtänyt, mitä tämä sanoi.
»Kätkeäkö? Hävittääkö?» sanoi hän.
»Niin. Etkö sinä sitä ole ajatellut…?»
»Kuka sen olisi kätkenyt? — En minä sitä ole ajatellut…»