»Mistäpä minä sen tietäisin, ja mitä se asia seppää liikuttaa?» vastasi
Serafiina jäisellä äänellä.
Mutta nyt nousi seppä semmoiseen vimmaan, että tahtoi seinät halkaista. Ensiksi haukkui kaikkia yhteisesti siitä, että köyhän työllä rikastuvat — niinkuin oli kuullut sosialistipuhujan sanovan — ja syytti lopuksi Serafiinaa siitä, että tämä oli testamentin salannut. Ja oli aivan kuin hulluna.
Serafiina huomasi, ettei tuommoisen puolihullun miehen kanssa, jonka pää oli täynnä sosialistisia ajatuksia, auttanut ruveta väittelemään. Hän turvautui kavaluuteen ja rupesi itkemään. Ja itkiessään alkoi hän selittää, että Samuli oli kaikesta työnteostaan saanut yllinkyllin hyvitystä. Isävainajan laskun mukaan olisi Samuli jäänyt antamaan, mutta ei sanallakaan ollut hän siitä Samulille ilmoittanut eikä vaatinut… Seppä sai vaikka itse katsoa isävainajan laskut, jotka Samulia koskivat. Kun rahaa saivat, eivät tienneet kuinka sen hutiloisivat kaikenlaiseen joutavaan… Liisakin keitti niin väkevää kahvia kuin tervaa ja joi lakkaamatta, kun vain irti sai. Samoin oli Samulikin tuhlari…
Näkihän seppä sen, ettei muita mökkiläisiä puute hätyytellyt, vaikka oli isokin perhe, eivätkä ne ansainneet vähääkään enempää kuin Samuli ja Liisa. Tuskin sitäkään, sillä isävainaja oli Samulille aina maksanut vähän runsaamman palkan… Kuinka olisivat sepän omat asiat, jos yhdessä Juliaanan kanssa olisi tuhlattu? Ei taitaisi olla omaa sievää kotia, kolmea lehmää, elämistä joka lajista, vieläpä säästöjä vanhan päivän varalta.
Sepän into loppui siihen paikkaan, eikä hän osannut Serafiinan puheeseen vastaan panna. Tuntui aivan todelta, mitä Serafiina tuhlauksesta puhui.
Ja niin hän unohti testamenttiasian ja virkkoi:
»Tosi se kyllä on, että paljon olisivat saattaneet säästää… Jos minäkin sillä lailla olisin…»
»Niin, jos tekin Juliaanan kanssa olisitte tuhlanneet joutavuuteen ansionne, niin köyhiä olisitte… nyt elätte kuin pappilassa…» sanoi Serafiina.
Seppä oli itserakas mies ja piti kovasti siitä, että häntä sanottiin varakkaaksi.
Nyt hän jo hymähteli Serafiinan kiitokselle, vaikka äsken huusi kuin hullu.