Liisa koetti saada häntä tajuihinsa, mutta onnistumatta. Sairas vääntelihe niin, että ruumis luokaksi sujui, ja parahti oudosti…
Kauhistuksissaan Liisa pakeni sepän väkeä herättämään…
»Kuolee, kuolee!» huusi hän ovelta. »Seppä rakas ja Juliaana, tulkaa auttamaan!»
Seppä hyppäsi alushousussaan sängystä ja kiskaisi Juliaanaa tukasta.
»Nouse… nouse! Samuli tekee loppua!»
Ulvominen ja heittelehtiminen oli sillävälin lakannut kuulumasta, mutta lapset olivat heränneet ja itkivät jokainen. Liisa ja seppä vaimoineen menivät sisälle, sepällä palava kynttilä kädessä.
Samuli makasi kuolleena sängyssään, polvet koukussa vatsaa vasten ja silmät ummessa, suu selkosen selällään.
10.
Aamulla seppä läksi pappilaan ja kellonsoittoon.
Tiellä tuli vastaan hirsikuormia uutta kansakoulua varten.