»Yksi joukostanne on siis poistunut», sanoi pastori ja otti kirkonkirjat käsille.
»Ei Samuli ole koskaan kuulunut sosialistiseen puolueeseen», oikaisi seppä, joka ymmärsi, mitä pastori tarkoitti.
»Vai ei ole kuulunut! Sepä kummaa! Varpumäessähän kaikki ovat sosialisteja», oudoksui pastori.
»Vaan ei ollut tämä vainaja. Siihen puolueeseen kuului kuin Törmäläkin, isäntänsä…»
»Vai niin!»
Pastorin kasvoille levisi tyytyväisempi ilme, ja otsan rypyt katosivat.
»Mutta ilman sosialistien apua hän olisi nälkään kuollut», sanoi seppä hetken perästä.
Pastori ei vastannut siihen mitään, selaili kirkonkirjoja.
»Samuli-parka uskoi isäntäänsä. Äänesti aina vaaleissakin sitä miestä, jota isäntä käski, ja uskoi kai Jumalan apuun, mutta olisi paleltunutkin pirttiinsä ilman minun apuani niinkuin russakka…»
Pastori silmäsi julmasti seppää, mutta ei virkkanut mitään, kirjoitteli.