Piiat lähtivät laulellen nousemaan pihaan, mutta miehet jäivät veneestä kapineita maalle nostamaan.
2.
Nuorena, naimattomana miehenä hän oli kylään tullut.
Tukkilaisten joukossa oli etelän puolesta noussut ylös Lappiin asti ja siellä kevättulvan aikana tukkeja uittanut olkajokia pitkin suureen valtasuoneen. Notkea oli varsi, rohkea mieli, ja taitava oli tukkipoika. Oli ollut liiankin rohkea. Kun koskissa ruuhkasi eivätkä muut uskaltaneet mennä ruuhkaa purkamaan, oli hän aina valmis. Mutta jo ensi matkalla sai niin monta kylpyä kevätkylmässä jäävedessä, että öisin oli paleltua sammuvan nuotion viereen.
Sieltä kai ne olivat jäseniin ensimmäiset kylmyydet nousseet, hyhmäisistä kirsivesistä ja hallaa huokuvilta korpimailta, missä yöt sai nuotiolla värjöttää.
Verkalleen Samuli käveli mökkiään kohti elämänsä kulkua miettien. Hän oli vielä kylvynkin jälkeen hetkisen aikaa istunut pirtin penkillä ennenkuin läksi kotiaan.
Tänä kesänä oli hän monta kertaa tavannut itsensä miettimässä kulunutta elämäänsä ja tulevia päiviään kuvittelemassa. Ja varsinkin silloin ne aina mieleen johtuivat, kun tunsi kipujen ruumista raatelevan, ja iltaisin, kun oikein raskas väsymys koko olemusta vaivasi ankaran päivätyön jälkeen.
Kun kaiken voimansa pani liikkeelle ja yritti niin, että oli läkähtyä, ja aina vain muiden hyväksi, silloin ne tulivat nämä huolet ja surulliset ajatukset. Eivät ennen nuorempana rasittaneet, mutta kuta vanhemmaksi tuli ja kun kipujen tunsi vuosi vuodelta enenevän ja voimien vähenevän, sitä enemmän pani miettimään.
Niinkuin nytkin.
Ei hänellä nuorenakaan ollut sellaista kulkurin henkeä kuin monella muulla tukkilaisella. Ja maatyö häntä enemmän miellyttikin.