Ukkola: Parastansa sitä vanhin kuitenkin lapsilleen soisi.
Valmari: Niin tekisi. Vaan perhanaa se on kun joutuu semmoisen kanssa naimisiin, jota ei rakasta. Niinkuin minäkin. Ja silti minä en Hannalle miestä pakota. Ottakoon itse vaikka mustilaisen.
Ukkola: Oikein puhuttu. Niin olen päättänyt minäkin. Vaan mitä sanoisit jos Perälän Villen saisit vävyksesi?
Valmari: Mitäpä sanoisin. Mutta luulenpa myrskyn nousevan jos Eeva-Priita saapi asiasta vihiä. Niinkuin sanoin: ottakoon vaikka mustilaisen. Ja onhan Ville kelpo mies. Köyhä kyllä, Vaan huonommatkin vaimonsa elättävät.
Ukkola: Niin minustakin. Ja Villen puolesta olen puhemiehenä…
Valmari: Mene nyt pellolle… Sopikoot nuoret keskenään. Mitä me vanhat niistä. Sinä näytkin olevan kelpo puhemies. Niin kaukaa kehuskelet poikaa ha, ha, ha. Aika veijari näyt olevan, oikein tottunut puhemies.
Ukkola: Ensi kertaa olen puhemiehenä. (Silmäilee pihalle.) Tuossahan tuo on Ville suksillaan tulossa. Ei tämä kosija tule niin komeasti kuin äskeinen. (Hanna tuopi kahvia tarjottimella, kolmella kupilla.)
Valmari: Kenelle tämä kolmas kuppi on?
Hanna: Aijoin juoda sen itse.
Valmari: Tuonne tuli vieras pihalle. Käske hänetkin tänne.