Hanna: (Jättäen tarjottimen pöydälle, rientäen akkunan luo.) Ville! (Menee oikealta ulos.)
Ukkola: Tulipas tytölle kiire. Mieluinen oli vieras.
Valmari: Siltä näytti. Onpa soma kuulla millä mielellä sieltä mies kokouksesta palaa. Eiköhän ole into jäähtynyt.
Ukkola: Ei se poika helpota, usko minua. (Hanna Villen kanssa, tulevat oikealta. Ville takkisillaan ja leveä vyö vyöllään.)
Hanna: Käy Ville tänne istumaan. Täällä on sinulle kupillinen kahvia valmiina. Satuit juuri tulemaan kuin kutsuttu. Isä ja Ukkola jo kertoivat miten huonosti kansanopistoasialle kokouksessa kävi.
Ville: (Pyyhkien hikeä otsaltaan, käy pöydän luo istumaan.) Terveisiä jälestäpäin. Lämminpä tuli hiihtäessä. (Juo kahvia, jota Hanna hänelle tarjoaa.)
Ukkola: Ja taisit lämmitä jo kokouksessa he, he.
Ville: Suutuinhan lopulta kuitenkin, vaikka päätin kylmänä olla. Ja kovasti kadun, että vihastuin. Pilasin siten asiani. Vaan suututtaahan kivenkin sellainen mies kuin Toolasen Olli. Niin tylyä ja raakaa miestä ei mahtane montaa olla.
Ukkola: Onhan se Olli tunnettu rähisijä jok’ikisessä kokouksessa. Tyhjän lavertelija — ja eikö lie Vähä nokolla lämmennyt.
Ville: Mutta nyt hiihtäessäni tänne, olen tarkoin asiaa ajatellut ja luulenpa tämänpäiväisen kokouksessa oloni olleen hyväksi opiksi. Sillä — nyt kysyn teiltä suoraan Valmari ja Ukkola — oletteko tekin minua halveksinut siitä, etten nykyisin ole raskaampaa työtä tehnyt? Oletteko tarkastanut käytöstäni ylipäänsä ja siitä päättäneet kansanopistoasiassa? (Valmari ja Ukkola katsovat lattialle, ovat ääneti ja Hanna selailee kirjaa.)