Herralan Kustaa: Ei penniäkään myönnetty. Perälän pojan puheet eivät auttaneet mitään. Ja suutuksissaan pötki hän tiehensä.
Hanna: Suuri häpeä koko kunnalle. Häpeä teille kaikille. Voi raukkoja! Voi kuitenkin raukkoja ja tyhmiä! Ettekö häpeä omasta puolestanne.
Herralan Kustaa: Minulla olikin tänne muuta asiaa. Minä en tullut tänne nuhdesaarnaa kuulemaan.
Hanna: Sepä hauskaa. Te varmaan nyt lahjotatte nuorisoseuramme kirjastolle tuntuvan summan, siten näyttääksenne, että eroatte noista muista sivistymättömistä kuntalaisista.
Herralan Kustaa: Minä en Välitä teidän kirjastostanne. Muuta asiaa minulla on. (Hän on riisunut turkin, mutta lakki on hänellä kallellaan päässään. Menee istumaan lähelle Hannaa.) Mikä tämä kirja on?
Hanna: Seitsemän veljestä. Ettekö ole lukenut tätä? Tämä on erittäin hauska kirja.
Herralan Kustaa: Vai seitsemän veljestä! Olipa, lempo soi, miehiä siinä talossa. Saivatkohan ison perinnön kukin? Kävi kuin Kujalassa ennen että yksi sai kaukalon, toinen haulin, kolmas koukun ja neljäs leipäpeikon ha, ha, ha, voi helkkari sentään. Vaan meillä ei ole muita kuin minä ja tule sinä, Hanna toiseksi, tule aika talon emännäksi. (Koettaa tavottaa Hannaa kädestä.)
Hanna: (Väistäen kädellään ja siirtyen loitommaksi.) Uh! Älkää tulko niin lähelle. Minä en välitä teistä enkä teidän talostanne. Kaikennäköistä!
Herralan Kustaa (Nousee kävelemään.) Vai niin. Vai et välitä. Sanoppas missä muualla on semmoinen emännän paikka kuin meillä? Missä on parempi talo ja lukuisampi karja? Ja omat puumerkit ovat kaikki kotona, mutta kyläläisten velkakirjoja on iso laukullinen. Meidän kaapista se löytyy Perälänkin puumerkki. Meillä eletään kuin pappilassa.
Hanna: Minä en haluakaan pappilaan emännäksi.