Herralan Kustaa (Katsellen kellojaan, lyö polvelleen ja käy Hannan eteen.) Meillä ei ole pienten rahain tarvetta. Täällä on että kihlat saadaan.
Hanna: Parasta, että säästätte tavaranne näyttelemisen kiitollisimmille näkijöille.
Herralan Kustaa: Minä olen mies, joka en ole tottunut palvelemaan, oli herra eli talonpoika. Sano, tuletko, niin ajetaan kylän läpi korealla orhilla, että utukka nousee!
Hanna: En, en, en. Jos teillä on hitunenkaan häpyä, niin poistutte, paikalla.
Herralan Kustaa: Ja minä en palvele enkä rukoile. Vaimoja saa tämmöinen mies, vaikka joka sormelle. (Kokoaa turkkinsa ja vyönsä, menee oikealle.)
Hanna Lujassapa ne ovat tähän asti olleet.
Herralan Kustaa (Kääntyy ovella.) Ei tulla teiltä apua tahtomaan. (Paiskaa oven lujasti kiinni.)
Hanna (Yksin.) Merkillistä, että hän toki noin pian läksi. Pelkäsin hänestä olevan pitemmältäkin vastusta. Kuinka kömpelösti ja raa’asti hän esiintyi. Mutta luulenpa hänestä nyt päässeeni rauhaan ijäksi päiviksi… Kokouksesta sanoi palaavansa. Villen puhekko ei olisi mitään vaikuttanut! Ei pennin apua kansanopistolle! Mikä ääretön tietämättömyys! Enemmän valoa! Ville parka. Sinun ihanimmat toiveesi pettivät. Mutta tiedän että vielä olet pyrkivä, vielä koettava ja lopussa saat vielä voiton. Itsehän sanoit, että tuimassa taistelussa voimasi yhä karaistuvat ja että et ole lannistuva, vaikka mitä esteitä tiellesi tulisi. (Ulkoa kuuluu aisakeilon ääni. Hanna rientää akkunaan.) Se oli meidän aisakello! Isä palaa kokouksesta, mutta ken on hänellä kumppanina? Ukkolan isäntä. Ainoa mies koko pitäjässä, joka on nuorison harrastusten puolustaja ja kansanopiston ystävä. Olisiko ehkä isänkin mieli muuttunut? Mutta minäpä käsken heidät tänne. Ukkolan isäntä on niin herttainen mies. (Menee oikealle ja sanoo ovea raottaen.) Isä, tulkaa vieraanne kanssa tänne. Siellä on pirtti puolellaan roskaa, kun rekijä korjataan.
Valmari (Ääni eteisestä.) Kyllä, kyllä, jahka saamme turkkimme pois. (Tulevat sisälle. Valmari edellä, Ukkola perässä.) Käy istumaan Ukkola. Hanna, noudappa minun kaapistani sikaarilaatikko.
Ukkola: Päivää hyvää! (Kättelee Hannaa.) Ja terveisiä meidänkin nuorilta.