Hanna: Paljon kiitoksia. Hyvinkö siellä Katri ja Matti voivat?
Ukkola: Aika hyvin. Matti siellä iltasin runoa sepittää ensi nuorisoseurailtamaan.
Hanna: Sitä kunnon Mattia! Kuka uskoisi! (Menee vasempaan.)
Ukkola: Jahah. Oli siellä kuuma kokouksessa ja mellakka semmoinen, etten muista. Kovempi esimies pitäisi olla. Niinhän sieltä kuului ääniä kuin suden pesästä. (Käyvät sohvaan istumaan.)
Valmari: Eihän siitä kyllä mitään selvää tule kun jokainen huutaa ja selittää yhtaikaa. Pitäisi pyytää puheenvuoroa niinkuin maanviljelysnäyttelyssäkin. Eipähän joutunut Toolasen Ollikaan siellä yksin mellastamaan.
Ukkola: Niin pitäisikin. Vaan kun on tuommoinen lellukka esimiehenä, niin ei siitä järjestystä tule. Mutta eikö sinustakin tuo Perälän Ville puhunut hyvin? Niin nuoreksi mieheksi on hän minusta verraton. Ja kaiken sen on hän oppinut kansanopistossa…
Valmari: Ihmettelen minä häntä. Rohkea on ja sanat selvät ja ajatus luistava.
Ukkola: Ja hävitöntä oli, että häntä, hyvän asian valaisijaa, niin kohdeltiin. (Hanna tuopi sikaarilaatikon ja tarjoo Ukkolalle.)
Valmari: No, annas minullekin, Hanna! Joo, joo. Niin se on. Kas tässä tulitikkua.
Hanna: Huonosti taisi kokouksessa käydä. Ei suostuttu avunantoon kansanopistolle.