Ukkola: Kaikki muut olivat vastaan. Isäsi ja minä myönsimme.
Hanna: Isäkinkö myöntyi? Kuinka hauskaa!
Valmari: Ukkolan ansiota on, että nyt olen myöntynyt. Olen muuttanut mielipiteitäni kansanopistoasiassa. Itse aatetta en sentään koskaan olekaan vastustanut.
Ukkola: Mutta pelkäät kansanopiston herroja kasvattavan.
Valmari: Niin luulen. Sillä sinnekäsin ollaan menossa. Vai missä on syy, että vuosi vuodelta käy palvelijoiden saanti huonommaksi ja että ne, jotka vähä enemmän oppia saavat, ne pyrkivät helpompiin ammatteihin. Suoraa raskasta työtä ei enään kukaan mielellään tekisi.
Ukkola: Ollee niin. Vaan kuka takaa että se on nousevan sivistyksen syy? Uskoni on, että kun kaikki saavat oppia ja kaikki kehittyvät, että se juuri avaakin kaikkien meidän silmät näkemään, että tässä maassa on työtä tehtävä, toimittava ja hikoiltava jos mieli elää ja edistyä. Pimeydessä ja tietämättömyydessä on enempi laiskuutta ja toimettomuutta kuin valon ja tiedon keskellä.
Hanna: Kuinka te osaatte lausua sisimmät ajatukseni, Ukkolan isäntä!
Valmari: No, onpa niinkin kuin Ukkola sanoo. Mutta muistathan mitä Toolasen Olli sanoi Perälän Villelle? Hävyttömästi se oli sanottu, mutta totta oli toinen puoli.
Ukkola: Muistanhan toki. Piti olla lujaa miestä siinä Villessä, että kesti.
Hanna: Mitä hän sanoi, Toolasen Olli, Villelle?