Valmari: Olli sanoi: Ennen olit sinäkin hyvä työmies, vaan palattuasi sieltä kansanopistosta, et enää yritäkään suoraan työhön, vaan kirjoittelet juoruja sanomalehtiin, kävelet palttoossa kylän raittia kaha käteen ja niitä »aatteitasi» kaikille selität.
Hanna: Mitä Ville vastasi?
Valmari: Kiivastui vähän ja lausui kokoukselle kylläkin tarpeellisen muistutuksen ja sen perästä hän menikin eteiseen.
Ukkola: Olisivat tarkoin kuunnelleet sitä puhetta, jonka Ville piti ennen kokouksen alkamista, niin luulen, että moni olisi päässyt parempaan käsitykseen kansanopistosta. Ihmettelen minä sen pojan sukkeluutta ja rohkeaa mieltä.
Valmari: Niin minäkin. Ja paha minusta on, ettei hän saanut kannattajia. Vaan jos lienee luja mies, niin koettaa vielä. Näyttäköön nyt itse, omalla esimerkillään, ettei kansanopisto kasvata herroja. Näyttäköön että hän pystyy työhön, raskaaseen ja vaikeaan, ettei vältä yhtä, vaan tekee kaikkia mitä maanmiehen tulee. Ehkäpä muuttavat ajatuksensa kuntamme ukot. Ehkä uhraavat hyvinkin paljon, kun hyvän esimerkin näkevät.
Ukkola: Oikein puhuttu. Ja jos Villen oikein tunnen, ei hän jätä asiaansa sikseen.
Valmari: Niin uskon minäkin. Mutta, Hanna, toimita nyt toki kahvia vieraallemme. Eihän tässä kuivin suin.
Hanna: Kahvia tulee tuossa paikassa.
Valmari: Pihalla puhuttelin Villeä ja käskin poiketa meille asiasta puhuaksemme.
Hanna: Kuinka hyvä te tänään olette, isä.