»Kiitoksia», sanoi Hanna ja otti nopeasti kirjeen toisen ojennetusta kädestä, työnsi sen taskuunsa.
»Hyvin siellä Antti jaksaa», jatkoi nyt työnjohtaja pyytämättä. »Miesten parhaita hän on ja onkin ansainnut enimmän. Ja siitä hyvä mies, ettei hukkaa ansioitaan viinaan eikä muuhun joutavaan... Hyvä mies.»
Työnjohtaja oli saanut paulat paremmin kiinni ja virkkoi:
»Olisipa tätä aamukylmässä vielä ehtinyt jonkun matkaa.»
»No totta kai vieras sentään ensin levähtää ja syö talossa!» pyysi Hanna eikä osannut iloaan salata.
»Ähä... taisivatpa olla hyviä terveisiä!» ilveili työnjohtaja nähtyään Hannan riemuisat katseet.
»Taisivat olla», myönsi Hanna suu naurussa ja hommaili keittoa tulelle.
Hyvänä Hanna piti viestintuojaa ja parhaansa mukaan kestitsi. Mutta niin ujo hän oli, ettei itse Antista sanaakaan kysynyt, ja päätti lukea kirjeenkin vasta yksin jäätyään.
———
Työnjohtaja oli lähtenyt porollaan, jonka oli aikonut jättää Koskenalustaan levähtämään, jatkaen siitä matkaansa hevoskyydillä, sillä poro alkoi jo päivillä pitää kevättä.